Hyppää sisältöön

Kirstin matkassa – Esiopetuksen eheyttävä oppimiskokonaisuus kotimuseoympäristössä

Juli-Anna Aerila, Marja-Leena Rönkkö ja Satu Grönman

Esiopetuksen tavoitteena on rikastuttaa lapsen kokemusmaailmaa ja tarjota mahdollisuuksia innostua, kokeilla ja oppia uutta. Leikkiessään ja toimiessaan erilaisissa oppimisympäristöissä lapsi laajentaa osaamistaan eri tiedon- ja taidonaloilla. Kulttuurin ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja ja tarjoaa mahdollisuuksia luovuuden kehitykselle. (EsiOPS, 2014.) Taidepainotteiset oppimiskokonaisuudet tukevat lapsen elämyksistä ja mielikuvituksesta nousevaa itsensä toteuttamista. Lisäksi näiden toiminnallisten ja taidelähtöisten menetelmien kautta opitut asiat linkittyvät konkreettisesti lapsen elämismaailmaan ja tehostavat näin oppimista.

Merimiehen koti sijaitsee Raumanjoen varressa, ja sen pihapiiri rakennuksineen kertoo, miltä Vanhan Rauman alueella on näyttänyt 1700–1800 -luvuilla.
Merimiehen kotimuseo Kirsti sijaitsee Raumanjoen varressa, ja sen pihapiiri rakennuksineen kertoo, miltä Vanhan Rauman alueella on näyttänyt 1700–1800 -luvuilla. © Kuva: Ewelina Dobosz, Rauman museo.

 

Merimiehen koti Kirsti oppimisympäristönä

Raumalla jokainen esiopetuksen oppilas tutustuu Merimiehen kotimuseo Kirstiin. Museon sisätilat esittelevät elämää eri aikoina, ja museossa on asuinhuoneita 1800–1900 -lukujen taitteesta, 1940-luvulta ja 1970-luvulta. Pääasiassa museo kuvaa talon omistaja- ja vuokralaisperheiden asumista 1900-luvulla.

Museoon kuuluu varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi pihapiiri ja useita pienempiä rakennuksia. Ulkorakennukset, aitta ja talli, navetta ja varastorakennus kiertävät tontin laitoja. Siellä missä ei ole rakennuksia, on tontti ympäröity lauta-aidalla. Umpinaisesta piha-alueesta on erotettu aidalla osa, johon eläimet voitiin päästää talvella ulos jaloittelemaan. Talon rakentajat olivat laivureita, mutta myöhemmin on talon omistajina ollut merimiehiä, työmiehiä ja käsityöläisiä.

Eheyttävän oppimisprosessin suunnitteluun taustaa.
Eheyttävän oppimisprosessin suunnitteluun taustaa. © Kuva: Aerila, Rönkkö & Grönman, 2018.

Tavoitteena eheyttävä oppimisprosessi

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan lapsille tulee tarjota mahdollisuuksia eläytyä lähiympäristön menneisyyteen keskustelemalla ja erilaisia eläytymistä tukevia menetelmiä käyttämällä. KEKÄ on lyhenne sanoista kertomukset ja käsityö ja KEKÄ-tutkimuksessa kehitetään esi- ja alkuopetuksen eheyttävää pedagogiikkaa. Merimiehen koti –vierailulla lapset oppivat kotimuseoympäristöä hyödyntäen lukemisen ja kirjoittamisen, käsityön ja kulttuurikasvatuksen sisältöjä ja tutustuvat oman lähiympäristönsä historiaan eläytymällä eri aikakaudella eläneiden ihmisten elämään.

Luovat tehtävät oppimista aktivoimassa

KEKÄ-tutkimuksessa lasten oppimista tuetaan oppimistehtävillä, joihin sisältyy pakollisia, valinnaisia ja luovia elementtejä: Tehtävissä pakolliset elementit ovat oppisisältöjä, joita kaikkien on tarkoitus harjoitella. Valinnaiset elementit ovat asioita, joiden harjoittelussa lapsella on valinnanvaraa ja luovat elementit ovat puolestaan asioita, jotka lapsi toteuttaa itsekseen ilman opettajan ohjausta ja omaa luovuuttaan hyväksikäyttäen. Tavoitteena on, että kaikille yhteisten tavoitteiden lisäksi lapsi voi käyttää tehtävässä omaa luovuuttaan ja kuvata vapaasti omaa kokemustaan.

Kertomukset oppimiskokemusten peilinä

Meille kaikille kerronta ja kertomukset ovat tärkeitä. Kertomusten avulla muistamme ja jäsennämme kokemuksiamme, ajatuksiamme ja oppimaamme. Voi sanoa, että koko elämä on kertomus. KEKÄ-kokonaisuuksista hyödynnetään sekä lastenkirjallisuutta, aikuisten kerrontaa että lasten omia kertomuksia. Lastenkirjallisuus auttaa lapsia ymmärtämään ja eläytymään erilaisiin, itselle vieraisiin tilanteisiin ja aikoihin. Omilla kertomuksillaan he kuvaavat omaa maailmaansa ja saavat äänensä kuulluksi.

KEKÄ-kokonaisuuksissa hyväksi koettu kertomuksen muoto on ennakointikertomus. Ennakointikertomuksella tarkoitetaan jonkin kertomuksen jatkon arvaamista kirjoittamalla, kertomalla, näyttelemällä tai piirtämällä. Ennakointikertomusta kertoessaan lapsi saa omaan kertomukseensa materiaalia sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti alkuperäisestä tekstistä: hän voi käyttää samaa päähenkilöä ja muita henkilöitä, samaa tapahtumapaikkaa ja saada ideoita juonen kuljettamiseen sekä tarinan rakenteen kannalta oleellisista motiiveista. Lapsi voi näin oppia kertomuksen rakennetta ja alkuperäisen tekstin hyödyntämisen määrä ja tapa kertovat lapsen lukutaidosta ja aikaisemmista kertomuskokemuksista. KEKÄ-aineistojen analyysi osoittaa, että vierailukäyntien aikana tuotettujen lasten ennakointikertomusten yksityiskohdat kuvaavat lasten havaintoja ja ymmärrystä ympäristöstä.

Lapsen toteuttama ennakointikertomus ja siihen liittyvä kuvitus.
Lapsen toteuttama ennakointikertomus ja siihen liittyvä kuvitus.

 

Kirsti-merimiehen koti -vierailun aikana tuotetut ennakointikertomukset sisältävät runsaasti materiaalia sekä lasten omasta elämysmaailmasta että kotimuseoympäristöstä. Kertomuksissa sekoittuvat lasten menneisyyteen liittyvät uskomukset ja historia. Lasten ennakointikertomukset soveltunevatkin hyvin entisajan elämästä käytävien keskusteluiden lähtökohdaksi ja niiden pohjalta voidaan ymmärtää lasten ajatuksia menneisyydestä. Ennakointikertomukset kertovat myös lasten eläytymisestä menneisyyteen ja Kirstin elämään, sillä kaikki lapset kertoivat Kirstin tarinalle onnellisen lopun. Heille oli tärkeää, että Kirstin perhe olisi jälleen onnellisesti yhdessä.

Tässä KEKÄ-prosessissa lasten ennakointikertomukset kirjoitettiin Annastiina Mäkitalon kirjan ”Vanhan Rauman Kirsti” (2012) pohjalta. Kirja kuvaa merimiehen kodissa elävän perheen elämää 1900-luvun alussa, ja se sisältää runsaasti yksityiskohtia niin Kirstin talon sisätiloista ja pihapiiristä kuin siinä asuneista ihmisistä. Kirjan kirjoittaja-kuvittaja on perehtynyt sekä tuon ajan merenkulkijaperheen elämään että Kirstin kotimuseon miljööseen. Tällaisen varta vasten tutustumiskohdetta kuvaavan teoksen löytäminen ei ole kuitenkaan välttämätöntä, vaan tarina voi olla kenen tahansa aiheeseen perehtyneen kirjoittama tai tarina voi olla todellinen historiallinen kertomus tapahtumapaikasta tai vaikka jostakin siellä olevasta esineestä.

Käsityötuote kantaa muiston mukanaan

Käsityötuotteen suunnittelu ja toteutus
Suunnittelua ja toteutusta ennakointikertomuksen perusteella

 

KEKÄ-oppimisprosesseissa kertomukset toimivat inspiraationa myös käsityötuotteille, joita toteutetaan kokonaisena käsityöprosessina. Kokonainen käsityöprosessi on sovellus luovasta ongelmanratkaisuprosessista ja siinä tekijä sekä ideoi, suunnittelee että valmistaa tuotteen ja arvioi sekä prosessia että sen seurauksena syntynyttä tuotosta. Esiopetusikäisten kohdalla kokonaista käsityöprosessia voidaan tukea antamalla ideointiin, suunnitteluun ja valmistamiseen tukea rajaamalla toteutettavan tuotteen lähtökohtia, valmistusmateriaaleja ja tekniikkaa. Tavoitteena kuitenkin on, että jokainen tuottaa omanlaisensa tuotteen, jossa esimerkiksi tuotteen värit, muoto ja yksityiskohdat ovat lasten omaa ideointia.

Pehmolelun pohjan huovuttamista.
Pehmolelun pohjan huovuttamista. © Kuva: Marja-Leena Rönkkö.

Merimiehen kotimuseo Kirsti –vierailulla tuotetun käsityötuotteen lähtökohtana oli merimiehen kodeista löytyviin posliinikoiriin liittyvä tarina. Tarinan mukaan posliinikoirat symboloivat perheen kaipausta poissa olevaa merimiestä kohtaan ja viestivät ohikulkijoille siitä, onko perheen isä merillä vai kotona. Vierailuna aikana lapset saivat tehtäväkseen suunnitella itselleen pehmolelun, jolla olisi samanlainen tehtävä heidän elämässään. Pehmolelu toteutettiin huovuttamalla ja lapset suunnittelivat hahmonsa valmiin kaavan pohjalta. Kaikki lasten pehmolelut olivat erilaisia ja ne kuvasivat lapsille merkityksellisiä asioita, kuten isän kotona asustavaa lemmikkikissaa tai lempilelua. KEKÄ-prosessit ovat osoittaneet, että itse toteutettu tuote, jossa yhdistyvät sekä vierailukäynnin kokemukset että lapsen oma elämä auttavat lapsia muistamaan vierailuun liittyviä kertomuksia ja yksityiskohtia. Lisäksi tuote kertoo vierailun henkilökohtaisesta merkityksestä sekä tekijälleen että muille.

KEKÄn avulla kohti eheyttävää oppimisprosessia

 

Tässä KEKÄ-prosessissa aktiivinen museokokemus muuttuu siis ensin tarinaksi, jota työstetään eteenpäin ja jonka lopputuloksena syntyy konkreettinen tuote. Tällaiset oppiainekohtaiset oppimistehtävät tukevat oppimisympäristöön tutustumista, sillä ne auttavat lapsia tarkkaavaisuuden suuntaamisessa ja antavat mahdollisuuden ohjata lasten toimintaa tavoitteellisempaan suuntaan. Kiinnostava ja rikas oppimisympäristö tuottaa ideoita lapsille oppimistehtävien toteuttamiseen, tekee toiminnasta lapsilähtöisempää ja auttaa lapsia muistamaan ja ymmärtämään asioita ympäristöön syntyneen kokemuksen kautta.

Oppimisprosessin tavoitteiden saavuttaminen.
Oppimisprosessin tavoitteiden saavuttaminen. © Kuva: Aerila, Rönkkö & Grönman, 2018.

Lähteet:

Aerila, J.-A., Rönkkö, M.-L. & Grönman, S. (2018, käsikirjoitus arviointiprosessissa). Matkalla kotikaupungin menneisyyteen– Esiopetuksen eheyttävä oppimisprosessi museoympäristössä. Teoksessa M. Hiltunen, T. Jokela & P. Granö (toim.) Suhteessa maailmaan. Lapin yliopiston julkaisuja.

Aerila, J.-A., Rönkkö, M.-L. & Grönman, S. (2016a) Almost like us – getting familiar with another historical period in a pre-school group. International Journal of Learning and Teaching, 8(3), 204–213

Aerila, J.-A., Rönkkö, M.-L. & Grönman, S. (2016b) Field trip to a historic house museum with preschoolers: Stories and crafts as tools for cultural heritage education. Visitor Studies, 19(2), 144–155. DOI: 10.1080/10645578.2016.1220187

Rönkkö, M.-L., Aerila, J.-A. & Grönman, S. (2016) Creative Inspiration for Preschoolers from Museums. International Journal of Early Childhood, 48(1), 17-32. DOI 10.1007/s13158-016-0159-z

Aerila, J.-A., Rönkkö, M.-L. & Grönman, S. (2015) Kirjallisuuskasvatus osana eheyttävää oppimista. Kielikukko 1–2/2015, 4–11.

Julkaistu 22.2.2018 klo 12.14, päivitetty 1.3.2018 klo 12.18