Hyppää sisältöön

Teollisuuskaupungit

Johanna Nurminen

Paikkakunnan teollisuusmenneisyys paljastuu jo kaukaa teollisuudelle tyypillisten tunnusmerkkien – savupiippujen – näkymisellä. Monet niistä ovat kuitenkin jo hävinneet. Aidatut teollisuusalueet, massiiviset tehdasrakennukset ja teollisuuteen liittyvät muut toiminnot kuten satamat tai rautatie ovat kadonneet kaupungeista.

Turun telakkateollisuutta MV
Turun telakkateollisuutta Aurajoen rannoilla. © Kuva: P. O. Welin 1968, Museovirasto.

Teollistuminen edisti kaupungistumista

Suomi teollistui verrattain myöhään, mutta nopeasti moniin Euroopan maihin verrattuna. 1860-luvulla alkanutta puunjalostusteollisuuden kasvua on pidetty Suomen teollistumisen alkuna, mutta maassa oli teollisuutta jo aiemmin, mm. rautaruukkeja 1500-luvulta alkaen. Teollistumisen alkaessa Suomi oli maatalousmaa ja valtaosa ihmisistä asui maaseudulla. Teollistumista seurasi vähitellen kaupungistuminen.

Suomen ensimmäinen teollistumiskausi katkesi ensimmäiseen maailmansotaan, mutta jatkui taas itsenäisen Suomen olojen vakiinnuttua. 1900-luvun alussa teollisuuden kasvun myötä kaupungit kasvoivat nopeasti. Helsinki, Turku, Tampere, Viipuri, Pori ja Oulu olivat teollistuneet voimakkaasti jo 1800-luvun lopulla. Erityisesti Tamperetta on pidetty varsinaisena teollisuuskaupunkina. Toisaalta Helsinki oli jo 1890-luvulta lähtien maan johtava teollisuuskaupunki teollisuuden työntekijöiden lukumäärällä mitattuna.

Postikortti 1800-luvun lopun Tampereelta.
Postikortti 1800-luvun lopun Tampereelta. © Kuva: Museovirasto.

Maailmansotien välisenä aikana Suomen teollisuuden ja talouden kasvu oli Euroopan nopeinta. Suomeen syntyi merkittäviä teollisuusympäristöjä ja kaupunkikuva muuttui radikaalisti.

Kaupungit kasvavat ja tiivistyvät

Elinkeinojen vapauttaminen 1860-luvulla lisäsi teollisuusyritysten määrää.  Kaupungit vetivät puoleensa yrityksiä, koska niissä markkinat olivat lähellä ja työvoimaa oli saatavilla. Työväkeä muutti maaseudulta kaupunkeihin ja kaupunkien asukasmäärä kasvoi. Kaupungit laajenivat lähiympäristöön ja maaseudulle.  Kaupunkiympäristö muuttui sekä teollisuusrakentamisen että työläisille rakennettujen asuntojen ja asuinalueiden myötä. Esimerkiksi Helsingin Kallion kaupunginosa syntyi työväen asuntoalueeksi. Sinne rakennettiin nopeassa tahdissa kerrostaloja, joissa oli pieniä asuntoja ja asukasmäärä kaksinkertaistui 1900-luvun alun ensimmäisellä kymmenyksellä. Teollistuminen vaikutti uusien julkisten rakennusten, kuten pankkien ja vakuutuslaitosten, rakentamiseen. Kaupunkeihin nousi teollisuusyhtiöiden pääkonttoreita sekä liike- ja toimistotiloja. Kaupunkeihin rakennettiin myös uusia liikerakennuksia ja keskustojen liiketilat sijoitettiin katutasoon. Mittakaava kasvoi, korttelit tiivistyivät ja niiden rakennuskorkeus kasvoi. Myös liikenteen määrä kaupungeissa kasvoi.

Teollisuus osaksi kaupunkirakennetta

Kaupungeissa teollisuus liittyi tavallisesti kerroksisesti vanhaan rakenteeseen. 1900-luvun alkupuolella Helsingissä teollisuusrakennukset sopeutettiin keskustan kaupunkirakenteeseen. Myöhemmin uusia alueita kaavoitettiin teollisuuden käyttöön, kuten Salmisaari jonne Nokia rakensi uuden kaapelitehtaansa ja Alko tehtaansa. Tampereella teollisuus syntyi kaupungin keskustaan, jossa Tammerkoski kuohusi teollisuuden käyttövoimana. Suuret tehtaat kuten Finlayson, Tampella ja Verkatehdas sijaitsivat siten kantakaupungissa. Turulle tyypillinen telakkateollisuus sijoittui Aurajoen varteen.

Kaupunkien teollisuus valmisti erilaisia tuotteita kuin maaseudun. Kaupungeissa toimi kirjapainoja, panimoja, tupakkatehtaita, elintarviketeollisuutta, kenkätehtaita ja konepajoja. Maaseudun teollisuus oli tyypillisesti raaka-aineteollisuutta kuten kaivos- tai saha-, paperi- ja tiiliteollisuutta. Teollisuuskaupunki tarvitsi hyvät liikenneyhteydet: maanteitä, satamia tai rautateitä. Rautateiden rakentamisen myötä teollisuuskaupunkeja kehittyi myös sisämaahan.

Tehdasyhdyskunnasta kaupungiksi

Teollisuus synnytti myös yhdyskuntia, jotka myöhemmin kehittyivät kauppaloiksi ja kaupungeiksi. Forssa, Kuusankoski, Mänttä, Nokia ja Valkeakoski ovat 1800-luvun lopulla syntyneitä tehdasyhdyskuntia, jotka nykyisin ovat kaupunkeja. Teollisuusyritykset rakensivat usein paitsi näyttäviä teollisuuslaitoksia ja pääkonttoreita myös työläisilleen asuntoja, kouluja, kirkkoja ja sairaaloita. Tehtaiden patruunat johtivat tehtaan lisäksi monesti koko yhdyskuntaa. He palkkasivat yhtiön palvelukseen arkkitehteja ja usein samat suunnittelijat saivat toimeksiantoja vuodesta toiseen. Näin “luottoarkkitehtien” kädenjälki näkyy vahvasti tehdasyhdyskuntien suunnittelussa. Työnjako teollisuusrakennuksen suunnittelussa oli yleensä selkeä: insinöörit huolehtivat sisätiloista ja laitteista, arkkitehti suunnitteli julkisivut.

Teollisuusarkkitehtuuri on innovatiivista

Tampereen Finlaysonin portti 1930-luvulla.
Tampereen Finlaysonin portti 1930-luvulla. © Kuva: Museovirasto.

Puunjalostusteollisuuden massiiviset punatiiliset tuotantolaitokset ovat edelleen monen paikkakunnan tunnusmerkkejä. Yritysten arkkitehtuuri ilmensi yrityskuvaa ja erityisesti arkkitehtien suunnittelemilla julkisivuilla on ollut myös mainosarvoa. Teollisuusarkkitehtuurissa käytettiin uusia teknisiä innovaatioita sekä uusia rakennusmateriaaleja ja –tapoja. Vaikutteet saatiin yleensä ulkomailta. Ulkomaiset insinöörit sekä koneet ja laitteet, opintomatkat, opinnot ulkomailla sekä kirjallisuus toivat tietoa nopeasti Suomeenkin.

Teollisuus katoaa kaupungeista?

Teollisuuden jäljet ovat 1960–70-luvulla kadonneet monesta kaupungista. Teollisuusyritykset muuttivat pois keskustoista tehtaiden laajenemisen esteiden, mm. tonttipulan ja maan kalliin hinnan vuoksi. Tehtaat siirsivät tuotantoa myös ulkomaille. Eräs modernismin kaupunkisuunnittelun ajatus oli toimintojen eriyttäminen. Esimerkiksi Helsingin yleiskaavaehdotus vuodelta 1960 esitti teollisuuden siirtämistä pois kantakaupungista. Keskustan maa haluttiin asuin- ja toimistokäyttöön. Myös ympäristöhaittoja haluttiin vähentää. Vanhoja tehdasrakennuksia ja kokonaisia teollisuusympäristöjä on purettu kaupunkien keskustoista ja laitamilta. Alueita on otettu uuteen käyttöön esimerkiksi asuinalueina. Myös tehdasrakennusten uusiokäyttö on kaupungeissa yleistä ja monia teollisuusrakennuksia on otettu mallikkaasti uuteen käyttöön, vaikkapa kulttuuri- tai opetustiloiksi. Teollisuuden rakennukset ovatkin usein helposti muunneltavia.

Julkaistu 22.3.2006 klo 9.46, päivitetty 4.11.2017 klo 21.23