Hyppää sisältöön

Tampereen Finlaysonin alue - elävää teollista rakennusperintöä

Leena Lusa

Tampereen kaupunki on rakentunut alkuaan Tammerkosken rannalle, joka ympäristöineen muodostaa yhden maamme kansallismaisemista. Tammerkoski virtaa Näsijärvestä Pyhäjärveen, korkeuseron järvien välillä ollessa 18 metriä. Kosken rannalle on muodostunut Suomen vanhimpiin kuuluva teollisuusmiljöö, johon kuuluvat kosken rannalle perustetut tehdasympäristöt.

Osa Finlaysonin katuvapriikin lähes 100 metriä pitkää julkisivua ja sitä jäsentävät porttiaiheet.
Osa Finlaysonin katuvapriikin lähes 100 metriä pitkää julkisivua ja sitä jäsentävät porttiaiheet. © Kuva: Leena Lusa.

Skotlantilainen James Finlayson perusti vuonna 1820 Tammerkosken partaalle Suomen suurimman puuvillatehtaan huomattuaan Tammerkosken vesivoimavarat ja saatuaan Venäjän keisarilta erivapauden koneiden ja raaka-aineiden tuontiin, erioikeudet tehtaan perustamiseen ja vesivoimaoikeuden. Tehtaalla oli keskeinen rooli Tampereen kaupungin kasvamisessa merkittäväksi teollisuuskaupungiksi. Aluksi perustettiin konepaja ja valimo, joissa valmistettiin karstaus- ja kehruukoneita. Vuosikymmenen lopulla siirryttiin niiden valmistuksesta puuvillan kehruuseen ja kankaan kudontaan. Tämän seurauksena Finlaysonin puuvillatehdas kasvoi ensin Suomen suurimmaksi ja myöhemmin 1880-luvulla Pohjoismaiden suurimmaksi puuvillatehtaaksi työntekijämäärän ollessa noin 3300.

Vuonna 1836 Finlayson myi puuvillatehtaansa Carl Samuel Nottbeckille ja Georg Adolf Rauchille. Tehdas siirtyi edelleen Nottbeckin pojalle Wilhelm von Nottbeckille, joka säilytti tehtaan nimen ja jatkoi hyvin menestyvää toimintaa. Tehtaan menestyksen ja kasvun kannalta keskeistä oli kuitenkin jo Nottbeckin ja Rauchin kaudella alkanut kankaiden valmistaminen Pietarin markkinoille.

”Kaupunki kaupungissa”

Finlaysonin tehdas monine rakennuksineen muodosti 1800-luvulta aina 1900-luvun puoliväliin saakka oman yhdyskuntansa Tampereen kaupunkirakenteessa.  Tehtaasta muodostui olennainen osa Tampereen kaupunkikuvaa, tehdasalueen kertoessa kaupunkilaisille pitkästä teollisuusperinteestä ja ajasta, jolloin Tampereen teollisuuden kasvu Tammerkosken rannoilla sai alkunsa.

Tehdasalue oli merkittävä keskittymä, jonka yhteyteen rakennettiin tehtaan työntekijöille asuntojen ohella muun muassa sairaala, oma koulu ja kirkko. Alueella toimi myös oma poliisi ja oma palokunta. Tehdas avasi Tampereen ensimmäisen osuuskaupan ja säästöpankin ja tehtaan alueella oli jopa oma raha käytössä. Amurista tehtaalle vievän Puuvillatehtaankadun varrelle rakennettiin asuntoja tehtaan työntekijöille koulun läheisyyteen. Alueen edistyksellisyydestä kertoo myös se, että syksyllä 1842 otettiin käyttöön kaasuvalaistus, ensimmäisenä Suomessa. Tehtaan työntekijöiden oli helppo samaistua finlaysonilaisiksi.

Teollisuuden kehittyminen ja kasvun aika

Finlaysonin tehdasrakennusten yhteyteen rakennettiin yhteinen porrastorni eli sprinkleritorni, jota korotettiin vuonna 1892.
Finlaysonin tehdasrakennusten yhteyteen rakennettiin yhteinen porrastorni eli sprinkleritorni, jota korotettiin vuonna 1892. © Kuva: Leena Lusa.

Olennaisen osan Finlaysonin tehdasaluetta muodosti alueen keskellä sijaitseva kolmen rakennuksen kokonaisuus: vuonna 1837 valmistunut Carl Lehzigin suunnittelema Vanha tehdas eli Kuus-vooninkinen (tehdasrakennus TR1, Finlaysonin alueen tehdasrakennukset on numeroitu rakentamisjärjestyksessä) ja siihen liittyvät tyyliltään uusrenesanssia edustava turbiini-rakennus ja yhteiseksi porrastorniksi rakennettu sprinkleritorni, jota sammutusjärjestelmän parantamiseksi korotettiin vuonna 1892. Sprinkleritornin avulla saatiin varmistettua pikainen palonsammutusvalmius vanhan tehtaan saleissa, joissa paloherkkä puuvillapöly aiheutti jatkuvasti tulipalon vaaran. Kuusvooninkisen pohjoisosan alimpien kerrosten läpi puhkaistiin 1950-60 -luvuilla ajoväylä ja tunneli, jota myöhemmin 1980-luvulla laajennettiin.

Vanhan tehtaan tiilinen, valkoiseksi rapattu julkisivu hallitsi pitkään Tampereen kaupunkikuvaa Tammerkosken rannalla. Kuusvooninkinen oli ensimmäinen Suomessa valurautapylväin ja puisin välipohjin rakennettu monikerroksinen tehdasrakennus ja sen suunnittelussa oli mukana tuolloin moderniin teollisuusrakentamiseen perehtynyt englantilainen John Barker. Kuusvooninkisen nimi tulee rakennuksen kuudesta kerroksesta, joiden välipohjia kannattivat Fiskarsin valimon valmistamat valurautapylväät ja kerroksia yhdistivät Manchesterista tuotetut valurautaportaat. Rakennukseen sijoitettiin kutomo kahteen alimpaan kerrokseen ja kehräämötilat ylimpiin kerroksiin, joissa oli myös tilat puuvillan esikäsittelylle ja karstaukselle, eli kankaankudonnan vaiheet toimivat kerroksittain ylhäältä alaspäin. Käyttövoima tehtaaseen saatiin 1830-luvulla rakennettua puutarhakanavaa pitkin Tammerkoskesta johdetun veden käyttämästä, ensimmäisestä Suomessa käyttöön otetusta rautaisesta vesipyörästä.

Osa Finlaysonin katuvapriikin lähes 100 metriä pitkää julkisivua ja sitä jäsentävät porttiaiheet.
Osa katuvapriikin lähes 100 metriä pitkää julkisivua ja sitä jäsentävät porttiaiheet. © Kuva: Leena Lusa.

Kuusvooninkisen jatkoksi, sen pohjoispuolelle rakennettiin valkoiseksi rapattu kutomo-kehräämö (TR 2) ja eteläpuolelle vaiheittain nelikerroksinen valkeaksi rapattu tehdasrakennus (TR 5), jossa toimi konepaja/metalliverstas. Myöhemmin valmistuivat vanhan tehtaan lisärakennukset ja kelloporttirakennus, joka tunnettiin myös Katuvapriikin nimellä. Katuvapriikki, jonka lähes sata metriä pitkää julkisivua jäsentää kolme porttiaihetta uusgotiikan vaikutteineen, rakennettiin enemmänkin edustavaksi julkisivuksi, vain keskimmäisen osan portin toimiessa tuolloin kulkuväylänä. Kelloportista tuli tehtaan pääportti tehdasta lännestä lähestyttäessä. Rakennuksen, jota on kutsuttu porttitehtaaksi, edestä kulkee toinen alueen pääkaduista, Itäinen katu. Saman kadun varrelle rakennettiin myös Lambert Petterssonin suunnittelema pääkonttori uusgoottilaisine julkisivuineen.

1840-luvulla rakennettiin puuvillamakasiini ja 1850-luvulla sen pohjoispuolelle siihen liittyvä vanha värjäämö. Vuonna 1856 rakennetussa ns. koskitehtaassa (TR4) toimi aluksi kutomo, kunnes myös se muutettiin 1920-luvulla värjäämöksi. Kutomo, Seelanti (TR9) rakennettiin alun perin kutomoksi, mutta muutettiin sittemmin kehräämöksi uuden suuren kutomon, Plevnan valmistumisen jälkeen vuonna 1877. Plevnan rakenteet suunnitteli englantilainen arkkitehti Georg Cunliffe ja punatiiliset julkisivut kaupunginarkkitehti F.L.Calonius. Plevnan sali oli valmistuessaan Suomen suurin rakennus, noin 140 metriä pitkä ja noin 40 metriä leveä, ja Pohjoismaiden suurin kutomosali, jonne mahtui 1200 kutomakonetta. Plevnassa myös sytytettiin vuonna 1882 teollisuustiloissa Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot.

Entinen lankavärjäämö, Werstas, jossa nykyisin toimii Työväen keskusmuseon tilat. Taustalla näkyy kuusvooninkinen, vanha tehdas.
Entinen lankavärjäämö, Werstas, jossa nykyisin toimii Työväen keskusmuseon tilat. Taustalla näkyy kuusvooninkinen, vanha tehdas. © Kuva: Leena Lusa.

Werstas, lankavärjäämö, jonka tilat muodostuivat kolmesta eri rakennuksesta (TR6, TR6a ja TR19), rakennettiin alun perin yksikerroksisena, mutta korotettiin myöhemmin ensin kaksikerroksiseksi ja sitten kolmekerroksiseksi sekä muutettiin teräsbetonirakenteiseksi. Vuosina 2000-2001 rakennus kunnostettiin Työväenmuseo Werstaan käyttöön. Werstaan rakennuskokonaisuuteen kuuluu myös alun perin höyrykonehuoneena toiminut tehdasrakennus, jossa nykyisin toimii Werstaan auditorio. Tehdasalueen ainoa jäljellä oleva piippu on vuosina 1898-1899 osaksi höyryvoimakeskusta rakennettu 60 metriä korkea piippu.

Alueen suurimpia teollisuusrakennuksia oli vuonna 1960 valmistunut viimeistämö (TR54), jonne oli viimeistelyn lisäksi sijoitettuna myös karstaamo, kehräämö, värjäämö ja ompelimo.

Oma kirkko ja pappi

Finlaysonin tehdas sai vuonna 1846 oikeuden palkata oman papin ja tehtaansaarnaajan. Pian tämän jälkeen valmistui tehtaan välittömään läheisyyteen vuonna 1879 kaupunginarkkitehti F. L. Caloniuksen suunnittelema punatiilinen, torniton ja yksilaivainen Finlaysonin kirkko.  Seurakuntaan kuuluivat tehtaan työntekijät perheineen, jotka muodostivat jo huomattavan osan kaupungin koko väestöstä ja joiden vuoden ensimmäinen työpäivä aloitettiin rukoushetkellä kirkossa. Kirkon pohjoispuolelle rakennettiin kolme puuvillamakasiinia, jotka sittemmin purettiin paikalle rakennettujen kerrostalojen tieltä.

Finlaysonin Palatsi, Tallipiha ja Pikkupalatsi

Aleksander Nottbeck, yksi Finlaysonin tehtaan patruunan Wilhelm von Nottbeckin kolmesta pojasta, rakennutti tehtaan läheisyyteen Tammerkosken rannalle vuonna 1899 kaupunginarkkitehti Lambert Petterssonin piirtämän uusrenessanssityylisen palatsin runsaan hehtaarin kokoisen puiston keskelle. Palatsin läheisyydessä oli tallipiha, jossa sijaitsivat Nottbeckin suvun hevostallit, talousrakennuksia ja palveluväen asuntoja.  Rakennukset olivat runsaasti koristeltuja, venäläistyylisine vaikutteineen.

Uusrenessanssityylistä palatsia muistuttava Pikkupalatsi rakennettiin Finlaysonin ensimmäisen isännöitsijän Christian Bruunin asunnoksi vuonna 1898 vaasalaisen arkkitehdin Frederik Thesleffin piirustusten mukaan Hämeenpuiston varrelle. Se sisustettiin merkittäviltä osin Louis Sparren Porvooseen perustetun Iris-tehtaan jugendtyylisin kalustein.

Kulttuurihistorialliset arvot ja rakennussuojelu

Jotta Tampereen keskeinen kaupunkikuva ja sen ominaispiirteet on voitu säilyttää edelleen keskeisenä näkymänä kaupungin sydämessä, on se vaatinut mittavia ja ponnistuksia ja toimenpiteitä. Finlaysonin alueen suunnittelun yhteydessä on jouduttu käymään erilaisia kaavoitukseen, rakentamiseen ja toteuttamiseen liittyviä keskusteluja alueen arvoista ja tavoitteista. Erilaisia vaihtoehtoja on tutkittu ja arvotettu, jotta on löydetty ratkaisut joilla alue on muodostunut toimivaksi ja eläväksi ympäristöksi ja josta edelleen löytyvät tärkeät linkit Finlaysonin alueen historiaan ja sen kautta kaupungin kehitykseen.

Tehdasalue kokonaisuudessaan on osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alueen arvot on tunnustettu, ja rakennukset on suojeltu osittain rakennussuojelulain (nyk. Laki rakennusperinnön suojelemisesta) ja osittain maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen suojelun avulla sekä asemakaavan suojelumerkinnöillä.

Kuusvooninkisen vanhassa tehdassalissa on edelleen näkyvissä nykyään kunnostetut vanhat valurautapilarit.
Kuusvooninkisen vanhassa tehdassalissa on edelleen näkyvissä nykyään kunnostetut vanhat valurautapilarit. © Kuva: Leena Lusa.

Vanha tehdas, Kuusvooninkinen, on tällä hetkellä vanhin Pohjoismaissa näin hyvin säilynyt ja vastaavin rakentein toteutettu tehdasrakennus, joka on myös kunnostettu lähelle alkuperäistä 1800-luvun asua. Vanhassa tehdassalissa on edelleen näkyvissä kunnostetut vanhat valurautapilarit, (KUVA 4) osia puupalkein tuetuista puisista välipohjista, osa tehtaan kunnostetuista 350 ikkunasta ja 12 000 ikkunaruudusta sekä portaikon valurautaiset kaiteet. Vanhan tehtaan kokonaisuus on suojeltu rakennussuojelulailla (nyk. Laki rakennusperinnön suojelemisesta).

1800-luvun puolessavälissä rakennettu vanhan värjäämön rakennus purettiin pitkän suojelukiistan jälkeen vuoden 2005 alussa. Rakennuksen vanhin osa, eteläpääty kuitenkin säilytettiin ja muun rakennuksen tilalle valmistui asuinkerrostalo vuonna 2006. Vanhan värjäämön säilytetyssä osassa toimii nykyisin taideverstas Värjäämö, jossa on kehitysvammaisille tarkoitettua taideopetusta sekä kahvila ja myymälä.

Elävää rakennusperintöä tämän päivän kaupungin sydämessä

Teollisuustoiminta alueella päättyi vaiheittain 1980-luvun loppupuolelta lähtien ja viimeinen osasto suljettiin vuonna 1995. Sen jälkeen alkuperäinen rakennuskanta on kunnostettu ja otettu uuteen käyttöön säilyttäen alueen rakennettu kokonaisuus, vanha rakennuskanta ja teollisuusalueen historialliset ominaispiirteet. Uudet käyttömuodot ja käyttäjät toimivat onnistuneesti vanhassa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä ja ovat samalla osa toimivaa ydinkeskustan kaupunkirakennetta.

Erityislailla suojellun Vanhan tehtaan vuonna 1988 alkaneet kunnostustyöt valmistuivat keskeisiltä osilta vuoden 2003 loppupuolella ja koko tehdasalueen 1990-luvulla alkaneet mittavat kunnostustyöt saatiin lopullisesti valmiiksi vuosina 2004–2005. Merkittävä osa vanhoista rakennuksista korjattiin uuteen käyttötarkoitukseen. Alueella työskentelee nykyisin noin 3000 henkilöä eli saman verran kuin Finlaysonin tekstiiliteollisuuden päivinä.

Aiemmin ulkopuolisilta suljettu alue on kunnostettu avaraksi ja eläväksi liike-elämän ja kulttuurin keskukseksi. Nykyisin Finlaysonin alueella voidaan nähdä yli sata toimijaa ja lähes puolen sataa erilaista kunnostettua teollisuusrakennusta, rakennusten laajennusosaa tai aluetta eri toiminnoissa: Finlaysonin vanha tehdas, Kuusvooninkisen vanhimmat tehdassalit, monipuoliset juhlatilat Kehräämö ja Kutomo sekä toimistotilat porrastorni ja Koskitehdas, joista voidaan ihailla koskimaisemia. Koskitehtaassa on ollut Tampereen ammattikorkeakoulun opetustiloja 1990-luvulle saakka ja nykyisin siellä toimii erilaisia tietokonealan yrityksiä. Grafiikanpaja Himmelblau ja galleria ovat toimineet Koskitehtaassa 1980-luvun lopulta lähtien.

Finlaysonin Siperiassa ja sen viereisellä katetulla aukiolla on useita kahviloita ja ravintoloita.
Siperiassa ja sen viereisellä katetulla aukiolla on useita kahviloita ja ravintoloita. © Kuva: Leena Lusa.

Rakentamisaikanaan Pohjoismaiden suurimmassa, 1200 kutomokoneen kutomossa Plevnassa, toimii panimoravintola Plevna, elokuvateatteri useine saleineen ja koko aluetta palveleva monikerroksinen pysäköintitalo.  Aikoinaan rakenteilla olleen Siperian rautatien mukaan nimetyssä ja vuonna 2001 liikekeskukseksi kunnostetussa entisessä kehräämössä Siperiassa on Aamulehden toimitilojen lisäksi useita yrityksiä. Kuusvooninkisen jatkona olevassa entisessä kutomo-kehräämörakennuksessa (TR5) toimii Tekstiiliteollisuusmuseo ja mediamuseo Rupriikki, jonka osana myös osa konepajaa on säilytetty.

Aikoinaan tärkeänä ajan näyttäjänä tehtaan alueella toiminut Katuvapriikin portin kello on edelleen keskeinen tunnusmerkki alueella. Kaksikerroksisessa, uusgotiikkaa edustavassa Katuvapriikissa eli porttitehtaassa sijaitsee apteekki ja muita liiketiloja katutasossa sekä sairaala Mehiläisen tiloja.

Finlaysonin Katuvapriikissa sijaitsee mm. apteekki ja muita liiketiloja. Etualan portti johtaa keskeiselle Väinö Linnan aukiolle, jossa järjestetään monia ajankohtaisia tapahtumia.
Katuvapriikissa sijaitsee mm. apteekki ja muita liiketiloja. Etualan portti johtaa keskeiselle Väinö Linnan aukiolle, jossa järjestetään monia ajankohtaisia tapahtumia. © Kuva: Leena Lusa.

Vuonna 2002 suoritetun peruskorjauksen jälkeen viimeistämön (TR54) rakennus nimettiin Media 54:ksi ja sinne on sijoittunut nykyisin paljon tietokonealan yrityksiä, alakerroksiin liiketiloja ja ylimpiin kerroksiin toimistotiloja. 1920-luvun lopulla valmistuneessa arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelemassa neljäkerroksisessa tyyliltään uusklassisessa punatiilisessä värjäämörakennuksessa (TR53) toimii vuoden 2001 peruskorjauksen jälkeen samoin useita eri alojen yrityksiä. Kutomorakennuksessa Seelannissa on ollut sinne tehdyn peruskorjauksen jälkeen vuodesta 2000 lähtien näihin päiviin saakka toiminut Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän oppilaitos. Rakennus odottaa nykyisin uutta toimintaa.

Alueelle vuonna 1923 rakennettu, kaksikymmenluvun klassismia edustava, Vilho Kolhon suunnittelema ja vuonna 2003 kunnostettu Finlaysonin tehtaan myymälä toimii edelleen alkuperäisessä käytössään tehtaanmyymälänä.

Alueen toimivuutta on täydennetty rakentamalla tehdasalueen keskelle 2000-luvulla yksityissairaala Mehiläisen rakennus entisen laappihuoneen paikalle. Rakennus reunustaa alueen keskellä sijaitsevaa aukiota, jonka ympäristö muodostuu tehtaan vanhimmista osista muodostaen koko alueen keskeisen kokoontumispaikan Väinö Linna aukion. Väinö Linna työskenteli Finlaysonin tehtaalla vuosina 1938-1956, jolloin hän kirjoitti muun muassa teoksensa Tuntematon sotilas. Vuonna 1860 rakennetulla ja vuonna 2004 kunnostetulla aukiolla on sairaala Mehiläisen seinään upotettuna Raimo Heinon vuonna 2005 veistämä Väinö Linnan muotokuva.

Finlaysonin tehtaan kirkko toimii peruskorjattuna (2007-2008) Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien kirkkona Finlaysonin kirkon nimellä. Kirkosta on tullut yksi kaupungin suosituimmista vihkikirkoista. Se toimii aktiivisesti myös lasten kirkkona, suurten juhlapyhien kuten joulun aikaan Lasten katedraalina ja Lasten tiekirkkona.  Kirkon hienon akustiikan ansiosta kirkossa järjestetään pienimuotoisia konsertteja.

Tammerkosken rannalla sijaitsevasta Finlaysonin palatsista tuli vuosikymmeniksi tehtaan johtajien asunto. Vuonna 1979 palatsista tehtiin yhtiön kokous-, koulutus- ja edustustila. Ravintolakäyttöön rakennus ja sen pihapiiri tulivat 1980-luvun puolivälissä silloisen omistajan Tampereen Kiinteistö Investin toimesta. Vuonna 2001 rakennus tontteineen siirtyi ravintoloitsija Keijo Olanderin omistukseen, jonka toimesta palatsi on entisöity perinteitä vaalien. Kauempana Hämeenpuiston varrella sijaitseva Pikku palatsi kunnostettiin vuonna 2006 nykyisen omistajan Leila Parhankankaan toimesta.

Finlaysonin vanhasta tehdasalueesta on muodostunut aktiivinen, erilaisia toimintoja sisältävä ja vilkkaasti toimiva alue Tampereen ydinkeskustaan. Alueelta löytyy monipuoliset liike- ja yrityselämän palvelut, toimistoja, ravintoloita ja kahviloita sekä kulttuuripalveluita, museo- ja näyttelytiloja, elokuva-teatteri ja parkkitalo.

Finlaysonin voidaan sanoa olevan oman aikansa aluekokonaisuus, eri rakennuksista ja toiminnoista muodostuva tehdasalue ja yhdyskunta. Alue, joka aikoinaan oli suljettu muilta kuin siellä työssä käyviltä, ”Kaupunki kaupungissa” - kuten aluetta tuolloin kutsuttiin työpäivinä suljettujen porttien takana, elää nyt vilkasta toiminnan aikaa. Alueen nykyinen toiminta säilyttää kaupungin keskeisen rakennusperinnön kunnostettuna ja elävänä muodostaen elävää rakennusperintöä parhaimmillaan.

Julkaistu 16.7.2014 klo 12.30, päivitetty 7.11.2017 klo 12.48