Hyppää sisältöön

Mänttä kasvoi teollisuuden ympärille

Pinja Metsäranta

Mänttä on vaikuttava esimerkki arkkitehtuuriltaan korkeatasoisesta teollisuusyhdyskunnasta. Suuri osa Mäntän merkittävistä rakennuksista on peräisin 1900-luvun alkupuolelta, Gösta Serlachiuksen ajalta. Tehtaan entiseen pääkonttoriin, Valkoiseen taloon, avattiin vuonna 2003 Gustaf Serlachius -museo, joka esittelee teollisuusyhdyskunnan syntyä ja kehitystä sekä elämää Mäntässä mänttäläisten ihmisten näkökulmasta. Museossa on myös osasto, joka keskittyy Mäntän arkkitehtuuriin ja yhdyskuntasuunnitteluun eri aikoina.

Mäntän taajama
Mäntän taajama kasvoi 1860-luvulta alkaen G.A. Serlachiuksen perustamien teollisuuslaitosten ympärille. © Kuva: Pinja Metsäranta.

Apteekkari G. A. Serlachius perusti 1860-luvulla Mäntänkoskeen puuhiomon. Tuolloin seutu oli hiljaista ja kosken rannalla oli muutama mylly ja pieni saha. Hän laajensi teollista toimintaa Mäntässä perustamalla pahvi- ja paperitehtaat. G. A. Serlachius alkoi myös lunastaa yhtiölle Mäntän maita ja rakennuksia, ja yhtiö järjesti työntekijöilleen asuntoja.

G. A. Serlachius oli vanhakantainen patruuna, joka päätti itse tehtaiden ja muiden uusien rakennusten sijoittamisesta. 1800-luvun lopun tehdasrakennukset olivat kaksi- tai kolmekerroksisia punatiilirakennuksia. Näiden lisäksi Serlachius rakennutti perheelleen asunnoksi vanhahtavantyylisen Mäntän linnan tehtaan viereen. Se on purettu 1930-luvulla valkaisimon tieltä.

Gösta Serlachius alkoi kehittää yhdyskuntaa

G. A. Serlachiuksen veljenpoika ja vävy Gösta Serlachius aloitti tehtaan johtajana setänsä kuoltua 1901. Hän uudisti tehtaan toimintaa, ja alkoi kehittää yhdyskunnan oloja muun muassa palkkaamalla lääkärin ja kätilön. Yhtiö pyysi arkkitehti Valter Thomén kaavoittamaan Mänttää. Thomé oli kokenut teollisuuden arkkitehti: hänet palkattiin vuosisadan alussa suunnittelemaan myös Ahlströmin Varkauden teollisuusaluetta ja puunjalostusteollisuuden rakennuksia muillekin paikkakunnille.

Thomén suunnitelmissa eri sosiaaliluokkien asunnot sijoitettiin toisistaan erilleen. Asunnot sijoitettiin tuohon aikaan lähelle tehtaita. 1910-luvun työväenasunnot, ns. kahvimyllyt, olivat kaksikerroksisia puutaloja, joissa oli kussakin kahdeksan hellahuonetta. Asemankulman virkailijatalot puolestaan olivat kaupunkihuviloita, joihin kuului omat keittiöpuutarhat.

Valter Thomé suunnitteli myös tuotantorakennuksia 1910-luvulla. 1913-1914 rakennettiin sulfiittiselluloosatehdas kosken itäpuolelle. Tehtaiden suunnittelu perustui tuotantoprosessin kulkuun, ja oli tuohon aikaan suurelta osin insinöörien vastuulla. Arkkitehdin rooliksi jäi julkisivujen suunnittelu.

Mäntän kirkko
1928 valmistunut kirkko on arkkitehti W. G. Palmqvistin merkittävin yksittäinen rakennus Mäntässä. © Kuva: Pinja Metsäranta.

Valter Thomé kuoli sisällissodassa vuonna 1918. Uudeksi Mäntän kaavoittajaksi ja rakennusten suunnittelijaksi tuli arkkitehti W. G. Palmqvist. 1920-luvulla alettiin rakentaa Pohjoismaisten esikuvien mukaan työväestölle omakotitaloja, jotka sitosivat työntekijät paremmin paikkakunnalle. Myös mahdollisuutta viljellä omaa puutarhaa pidettiin työntekijöille hyvänä ja terveellisenä.  W. G. Palmqvist suunnitteli Mänttään myös urheilu- ja maatalousrakennuksia sekä nykyisin taidegalleriana toimivan myllyn. Palmqvistin 1920-luvun rakennukset olivat tyyliltään klassismia.

Merkittävin Palmqvistin 1920-luvulla Mänttään suunnittelemista rakennuksista oli Mäntän kirkko. Mäntän tehdasseurakunta oli perustettu jo 1921, ja perustamisen ehtona oli ollut kirkon rakentaminen. G. A. Serlachius Oy lahjoitti kirkon seurakunnalle 60-vuotisjuhliensa yhteydessä vuonna 1928. Kirkko rakennettiin osaksi kivestä ja osaksi tiilestä.

Myös 1930-luku oli vilkkaan rakentamisen aikaa

Teollisuusrakennuksia uudistettiin 1930-luvulla: mm. selluloosatehdasta laajennettiin ja höyryvoima-asema valmistui. Uudet tuotantorakennukset edustivat tyylisuunnaltaan rationalismia: rakenteissa käytettiin teräsbetonia, mutta julkisivut olivat edelleen punatiiltä. Myös Mäntän ensimmäinen kivirakenteinen kerrostalo, Pilvilinna, valmistui 1930-luvulla.

Joenniemen kartano
Gösta Serlachius rakennutti Joenniemen kartanon kodikseen. Nykyisin se toimii taidemuseona. © Kuva: Pinja Metsäranta.

Jarl Eklund suunnitteli Mänttään 1930-luvulla ylimmän johdon asuinrakennuksia, kuten Joenniemen kartanon itselleen Gösta Serlachiukselle. Uudet johtoportaan asunnot rakennettiin aiempaa etäämmälle tehtaista. Eklund suunnitteli tehtaalle myös uuden valkaisimon, joka valmistui 1938. Uudesta pääkonttorista järjestettiin vuonna 1931 arkkitehtuurikilpailu, jonka voittivat Valter ja Bertel Jung.

Pääkonttorin suunnitelmia kehitettiin arkkitehtien ja yhtiön yhteistyönä pitkään. Gösta Serlachius halusi järjestää tilat rationaalisesti, ja myös konttorihenkilöstö sai vaikuttaa sisätilojen suunnitteluun. Mukavuutta lisättiin mm. linoleum- ja kumilattioiden avulla. Serlachius halusi tehdä pääaulasta talon sydämen ja kohtauspaikan, jossa informaatio välittyisi luontevasti osastolta toiselle. Suunnitteluprosessi oli hankala ja riitaisakin, mutta lopulta pääkonttori, Valkoinen talo, valmistui 1934. Sen ympäriltä purettiin vanhoja puutaloja, jotta pääkonttori saisi tilaa ympärilleen.

Serlachiuksen pääkonttori rakennettiin 1930-luvulla Valter ja Bertel Jungin suunnitelmien mukaan.
Pääkonttori rakennettiin 1930-luvulla Valter ja Bertel Jungin suunnitelmien mukaan. © Kuva: Pinja Metsäranta.

Gösta Serlachius kuoli 1942, ja hänen poikansa R. Erik Serlachius nousi yhtiön johtoon. 1940-luvulla Mäntästä tuli kauppala. Asemakaavoituksesta vastasi W. G. Palmqvistin jälkeen arkkitehti Heimo Kautonen. Yhtiö lahjoitti tontteja sodasta palanneille rintamamiehille, ja Mänttään nousi rintamamiestaloalueita.

Gösta Serlachiuksen vaikutus ulottuu pitkälle

Vuorineuvos Gösta Serlachius vaikutti paitsi ansiokkaan yhdyskuntasuunnittelun myös vireän taide-elämän syntyyn Mäntässä. Hän oli kiinnostunut taiteista ja estetiikasta. Gösta Serlachius tunnettiin aikanaan taiteen mesenaattina, joka rahoitti mm. Helsingin taidehallin rakentamista 1920-luvulla. Jo G. A. Serlachius oli aikanaan tukenut nuoria taiteilijoita Akseli Gallén-Kallelaa ja Emil Wikströmiä.

Gösta Serlachiuksen taidemuseo Joenniemen kartanossa avattiin 1945. Se sai alkunsa Serlachiuksen keräämästä taidekokoelmasta, ja oli perustettaessa maamme seitsemäs taidemuseo. Museon kokoelmiin kuuluu Suomen taidehistorian kannalta merkittäviä teoksia, ja se järjestää vuosittain vaihtuvia näyttelyitä. Gösta ja Gustaf Serlachiuksen museoita ylläpitää Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, jonka vuorineuvos itse perusti vuonna 1933. Taidesäätiö on myös hankkinut eri puolille Mänttää julkisia veistoksia.

Serlachiuksen pääkonttorin aula
Aula on pääkonttorin sydän. Aulan taideteokset tilattiin Lennart Segerstrålelta. Nykyisin tiloissa toimii museo. © Kuva: Pinja Metsäranta.

Mäntän kulttuurielämä on muutenkin vilkasta: kesäisin järjestetään mm. nykytaidetta esittelevät kuvataideviikot sekä musiikkijuhlat.

Teollinen perinne näkyy Mäntässä

1960–1970-luvuilla Mäntässä purettiin – ajan hengen mukaisesti – useita taajamaan olennaisesti kuuluneita rakennuksia. 1970-luvulla heräsi kuitenkin keskustelu rakennusten säilyttämisestä, ja mm. Asemakulman puutalot säästyivät purkamiselta. Teollisuuden mukana kasvanut taajama on arkkitehtuuriltaan monipuolinen, ja siellä on edelleen runsaasti 1900-luvun alkupuolen rakennuksia.

Puutarha-arkkitehti Paul Olssonin 1930-luvulla suunnittelema Joenniemen kartanon puisto kunnostettiin 1990-luvulla.
Puutarha-arkkitehti Paul Olssonin 1930-luvulla suunnittelema kartanon puisto kunnostettiin 1990-luvulla. Kuva Pinja Metsäranta.

Mänttä ja Vilppula muodostavat nykyään yhdessä Mänttä-Vilppulan kaupungin. G. A. Serlachius Oy fuusioitiin Metsäliiton teollisuuden kanssa vuonna 1986. Mäntän teollista perinnettä jatkaa Metsä-Serlan tehdas, joka tuottaa pehmopaperia.

Mäntän tehtaat ja yhdyskunta kuuluvat Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Julkaistu 7.10.2010 klo 11.12, päivitetty 5.11.2017 klo 20.13