Pekka Piiparinen
Nykyinen Outokummun kaupunki tunnetaan edelleen kaivostoiminnasta. 79 vuoden aikana paikkakunnalle rakentui Suomen teollisuushistorian merkittävin kaivos ja sen ympärille kaivosyhdyskunta. Nämä saivat alkunsa vuonna 1910 rikkaan kuparimalmin löytymisestä. Vuosikymmenten aikana rakentuneesta kaivosyhdyskunnasta on edelleen mittavasti jälkiä tämän päivän outokumpulaisessa kaupunkikuvassa.
Vanhan Kaivoksen kupeeseen valmistui 1930-luvun lopulla kaksi funtktionalistista kohdetta. Kuva vasemmassa alalaidassa on Uno Ullbergin piirtämä Outokumpu Oy:n entinen pääkonttori ja sen vieressä Wäinö Gustaf Palmqvistin suunnittelema entinen kaivoksen paloasema. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
Kaivostaajaman erityispiirteitä
Outokummun rakennetussa ympäristössä on kolme valtakunnallisesti merkittävää erityispiirrettä. Ensiksikin paikkakunnan kaupunkikuvassa on edelleen vahvasti näkyvissä mennyt kaivoshistoria. Merkittävimpinä kohteina ovat Vanhan Kaivoksen rakennukset, joista pääosa valmistui Wäinö Gustaf Palmqvistin suunnittelemina 1920-luvun lopulla. Kaivosalue sijaitsee taajaman keskiosassa ja sen nostotorni, murskaamo ja entinen rikastustehdas hallitsevat edelleen outokumpulaista kaupunkikuvaa. Hieman taajaman ulkopuolella on Euroopan korkein kaivostorni, 96 metriä korkea Keretti. Siellä malmia nostettiin ja rikastettiin vuosina 1954-1989. Kuuden kilometrin päässä liikekeskustasta sijaitsee 1970-luvun alussa valmistunut Vuonoksen rikastustehdas, joka on edelleen osittain toiminnassa. Palveltuaan Outokummun kaivosta vuoteen 1985, siirtyi se rikastamaan naapurikunnasta Polvijärveltä tulevaa talkkia ja nikkeliä.
Vanha Kaivos on dominoinut outokumpulaista kaupunkikuvaa 1920-luvun lopulta lähtien. Kuvassa aluetta 1930-luvulta. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
Monumentaalisten kaivosrakennusten lisäksi Outokummun kaivoskulttuurin toisena erityisyytenä on se, että merkittävä osa sen rakennetun ympäristön historiasta sijaitsi maan alla. Suomen suurimmassa malmikaivoksessa kiven sisään louhittiin kymmeniä kilometrejä tunneliverkostoa, joka on myöhemmin täyttynyt pääosin vedellä. Kaivostoiminnan päättyessä maan alle jäi huomattavia määriä outokumpulaisia työympäristöjä, sosiaalitiloja, liikenneväyliä, infrastruktuuria ja muita rakenteita. Tämä ympäristö elää pääasiassa maan alla työskennelleiden mielissä, valokuvakokoelmissa, kartoissa, piirustuksissa ja esineissä.
Kolmas outokumpulainen erityispiirre verrattuna moneen muuhun taajamaan ja kaupunkiin on se, että Outokummun kaivosyhdyskunta kehittyi ja rakentui paikkakunnalle avattavien uusien kaivosten tahdissa. Aina uusien tuotantolaitoksien ja malminnostokuilujen perustamispäätösten jälkeisinä vuosina rakennustoiminta paikkakunnalla oli vilkasta ja toisaalta se hiipui aina silloin, kun malmivarojen nähtiin ehtyvän.
Kaivosyhdyskunnan alkuajat
Outokummun kaivostoiminta alkoi hieman yli 100 vuotta sitten Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Kuusjärven kunnan syrjäkolkassa, oudon kummun juurella. Kaivostoiminnan kahden ensimmäisen vuosikymmenen eli 1910- ja 1920-lukujen aikana kaivosyhdyskunnan rakentuminen eteni vielä verraten hitaasti. Tuolloin sekä teollisuuden että kaupunkikuvan kannalta merkittävimmäksi rakennukseksi tuli kuparitehdas, jonka toiminnan aikaa olivat vuodet 1913-1929. Tehdasalueen kupeeseen kaivosyhtiö toteutti työväestölleen usean perheen asuinrakennuksia sekä pari laadukkaampaa kohdetta ammattitaitoisille työläisille ja keskitason työnjohtajille. Suurin osa työväestöstä kävi töissä kaivoksella omista taloistaan käsin, pitkienkin matkojen päästä. Kaivoksen korkein johto sai jo alkuvaiheessa arkkitehtonisesti muuta rakennuskantaa näyttävämpiä asuinrakennuksia viipurilaisen Uno Ullbergin ja ruotsalaisen Gustaf Wickman suunnittelemina.
Outokumpu Oy toteutti Räsälänmäen työväenasuinalueen 1940-luvun jälkipuoliskolla. Alueella suunniteltiin kaksi tyyppitalomallia. Kuvassa Räsälänmäkeä vuonna 1946. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
Uuden keskuskuilun ja rikastustehtaan valmistuminen 1920-luvun lopulla nostivat kaivoksen suurtuotantovaiheeseen. Tämä vilkastutti myös muuta rakennustoimintaa ja Outokummun kaivosyhdyskunta sai 1930-luvun jälkipuoliskolla ensimmäisen taajamatyyppisen asuinalueensa, Kyykerin. Samalla Kyykeristä kehittyi Suomen ensimmäinen kaivoksen kupeeseen rakentunut taajamatyyppinen alue. Alueen ilmeeseen vaikuttivat vahvasti paikkakunnan ensimmäiset tyyppitalot, jotka suunnitteli Wäinö Gustaf Palmqvist. Varsinainen tyyppitalojen galleria syntyi kuitenkin 1940-luvulla Mustikkakorven alueelle, jonne Outokumpu Oy toteutti työväestölle taloja peräti seitsemästä erilaisesta talomallista. Toinen merkittävä tyyppitalojen alue oli Räsälänmäki. Virkailijakunnalle ja kaivoksen johtaville perheille valmistui puolestaan Raivionmäen asuinalue. Sekä Raivionmäen alueen että lähes kaikkien sen rakennusten suunnittelusta vastasi Palmqvist.
Kaivoksen asema vahvistui entisestään 1930-luvun lopulla, kun malmioon avattiin Mökkivaaran kaivos. Myös tämän kaivoskompleksin suunnitteli Palmqvist, josta oli tullut Outokumpu Oy:n luottoarkkitehti. Toinen kaivosyhdyskunnan alkuaikojen merkittävä arkkitehti Uno Ullberg suunnitteli 1930-luvun lopussa kaivoksen lähelle Outokumpu Oy:n uuden funktionalistista tyylisuuntaa edustavan pääkonttorirakennuksen. Uusia merkittäviä kaivoksen toimesta valmistuneita kohteita olivat myös sairaala, sauna- ja pyykkituparakennus ja uudet maatilarakennukset. Urheilukenttä toteutettiin Kyykerin alueelle.
Outokummun liikekeskusta alkoi saada pikkukaupunkimaisia piirteitä 1950-luvun jälkipuoliskolla. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
Outokummun nykyistä liikekeskustaa alettiin suunnitella järjestelmällisesti 1920-luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset asemakaavasuunnitelmat laati Otto-Iivari Meurman, mutta ne havaittiin liian suuriluontoisiksi ja tiiviiksi maalaismaiseen elämänmenoon tottuneille paikkakuntalaisille. Toistaiseksi tiiviistä keskustasta luovuttiin. Myös seuraavilla vuosikymmenillä liikekeskustaa pyrittiin suunnittelemaan pikkukaupunkimaisessa hengessä, joskin huomattavasti maltillisemmin mitä Meurman oli esittänyt.
Kaivostoiminnan kulta-aika
1950-luku voidaan nähdä outokumpulaisen kaivannaiskulttuurin kulta-aikana. Vuonna 1954 avattiin Keretin kaivos malmion länsipäähän, Outokumpu Oy:n Malminetsintä perustettiin paikkakunnalle vuonna 1951 ja kaivosammattikoulu aloitti toimintansa vuonna 1953. Näin Outokummun kaivos kehittyi vahvasti ja samalla sen yhteyteen perustettiin useita tukitoimintoja. Outokumpu-yhtiön voimakas panostaminen paikkakunnalle lisäsi luonnollisesti siellä tapahtuvaa rakennustoimintaa. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla liikekeskustan pääkatu alkoi saada kaupunkimaisia piirteitä ja kaivostaajama sai yhä uusia asuinalueita. Muun muassa vuosikymmenen aikana valmistuneet rintamamiestaloalueet kertovat paikkakunnan voimakkaasta väestönkasvusta. 1950-luvun lopussa kunnan asukasluku oli vajaat 13 000, joista valtaosa asui taajama-alueella.
Keretin kaivoksen maamerkiksi nousi 96 metriä korkea nostotorni. Kuvassa kaivosaluetta 1960- ja 1970-lukujen taitteeessa. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
1950-luvulla kaivoksen kasvu ja siihen liittyvien tukitoimintojen perustamistoimet lisäsivät kunnan ja sen asukkaiden varallisuutta. Vuosikymmenen kuluessa Kuusjärven kunta kasvoi yhdeksi maamme varakkaimmista maalaiskunnista, mikä alkoi näkyä myös rakennetussa ympäristössä. Esimerkiksi nykyiset liikekeskustan kivirakennukset ja lukuisat monet laadukkaat julkiset rakennukset kertovat vuosikymmenen aikana tapahtuneesta vaurastumisesta. Julkisista rakennuksista arkkitehtonisesti ehkä korkeatasoisin on Märta Blomstedtin ja Matti Lampénin arkkitehtitoimiston suunnittelema ja vuonna 1957 valmistunut kunnantalo.
Esimerkkinä kaivosyhtiön rakennustoiminnasta voidaan mainita vuosikymmenen puolivälissä valmistuneet Pohjois-Karjalan ensimmäiset modernit rivitalot. Myös ne suunnitteli Arkkitehtitoimisto Blomstedt & Lampén. Laadukkailla asunnoilla Outokummun kaivos pyrki houkuttelemaan paikkakunnalle ammattitaistoisia työntekijöitä, ennen kaikkea virkailijakuntaa.
Outokummun viimeisin rakennusbuumi
1960-luvun alkupuoliskolla Outokummun rakennustoiminta hiljeni johtuen ennusteista,jotka viittasivat kaivostoiminnan loppumiseen parinkymmenen vuoden kuluessa. Tästä johtuen vuosikymmenen alkupuoliskolla paikkakunnalle ei toteutettu merkittäviä rakennushankkeita. Kuitenkin Vuonoksen malmin löytyminen vuonna 1965 noin kuuden kilometrin päästä Outokummun keskustasta ja kaksi vuotta myöhemmin tapahtunut kaivostoiminnan aloittaminen viitoittivat tietä taajaman toistaiseksi viimeisimmän rakennusbuumin aikaan. Liikekeskusta kehittyi ja taajama sai uusia moderneja asuinalueita, kuten Pohjoisahon kerros- ja rivitaloalueen ja Kaasilan kerros- ja pientaloalueen. Näissä kohteissa Outokumpu Oy oli vielä aktiivinen toimija, sillä se omisti edellä mainittujen uusien asuinalueiden maat ja se myös hankki perustettavista asunto-osakeyhtiöistä enemmistöt vuokratakseen huoneistoja työntekijöilleen.
Pohjoisaho oli Pohjois-Karjalan ensimmäisiä funktionalistisen ihanteen pohjalta toteutettuja laajempia asuinalueita. Sen sijaan Kaasilan suunnittelussa voidaan nähdä tiukkaa strukturalismia sekä alueen kaupunkisuunnittelussa että sen kerrostalorakennuksissa. Vilkkaan rakennustoiminnan lisäksi kunnan vahva eteenpäin meneminen näkyi myös sen nimessä. Vuonna 1968 Kuusjärven kunta muutettiin Outokummun kauppalaksi ja vuonna 1977 se sai kaupunki-tittelin.
Etualalla Pohjoisahon asuinaluetta ja taustalla rakentuvaa Kaasilan kerrostaloaluetta. Alueet olivat viimeisimmät kaivosyhtiön Outokumpuun toteuttamat asuinalueet. © Kuva: Outokummun kaivosmuseo.
1970-luvun lopulla kävi jälleen ilmeiseksi, että kaivostoiminta ei tulisi jatkumaan enää kauan jasamalla rakentaminen hiipui. Tuolloin alkoi myös Outokumpu Oy:n hidas vetäytyminenpaikkakunnalta. Vuonoksen kaivos suljettiin vuonna 1985 ja Keretin kaivoksen lopettaminenvuonna 1989 päätti toistaiseksi outokumpulaisen kaivostoiminnan.
Kaivostoiminnan jälkeen
Monista peloista ja ennusteita huolimatta Outokumpu ei kuihtunut kaivostoiminnan jälkeen, vaikka asukasluku on laskenut huomattavasti kaivosyhdyskunnan kukoistuksen ajoista. Kunnan tietyn elinvoiman säilyminen johtuu siitä, että paikkakunnalle saatiin korvaavaa teollisuutta. Kun 1980-luvun lopulla Outokummussa oli noin 1 150 teollista työpaikkaa, on määrä 2000-luvulla jopa ylittynyt siitäkin huolimatta, että kaupungin väkiluku on vuosi vuodelta pienentynyt. Työpaikkojen positiivinen kehitys on johtunut siitä, että Outokummun kauppala pyrki teollisuusrakenteen monipuolistamiseen jo 1960-luvun lopulta lähtien. Tärkeimmäksi toimeksi teollisuuden uudistamiseksi nousi teollisuuskylän perustaminen vuonna 1979. Suuri työpaikkojen määrä on osaltaan siivittänyt sitä, että Outokummussa on toteutettu rakennushankkeita myös kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Tänä päivänä Outokummussa asuu noin 7 200 ihmistä.
Outokumpu Oy:n vetäytyminen paikkakunnalta aiheutti merkittäviä muutoksia taajaman rakennettuun ympäristöön. Kaivostoiminnan hiipumisen vuoksi taajamaan ei enää rakennettu entiseen tahtiin. Lisäksi kaivosyhtiö alkoi myydä pikkuhiljaa omistamiaan asuntoja työväestölleen 1960-luvulta lähtien. Tämä merkitsi muun muassa sitä, että uudet yksityiset omistajat alkoivat korjata tyyppitaloja verraten yksilöllisesti ja näin tyyppitaloalueiden yhtenäiset ilmeet alkoivat kadota.
Toisaalta kaivosyhtiön vanhoja rakennuksia myös purettiin, ja tässä mielessä toimeliainta aikaa olivat 1970- ja 1980-luvut. Tuolloin Outokummun taajamasta hävisi kokonaisia katuosuuksia rakennuksineen. Myös lukuisat yksittäiset rakennukset eri puolilla taajamaa saivat väistyä. Kaupunkikuvallisesti huomattavin poistuma oli Mökkivaaran kaivostornin ja sen yhteydessä olleiden muiden teollisuusrakennusten räjäyttäminen vuonna 1993.
Samalla vuosikymmenellä käytiin myös Keretin kaivoksen rakennuksista rakennussuojelutaisto. Outokumpu Oy halusi purkaa alueen kaikki teollisuusrakennukset, mutta muun muassa Museovirasto ja joukko paikallisia toimijoita vastusti yhtiön hanketta. Lopulta torni ja entiset malmisiilot suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1998, mutta muut Keretin teollisuusrakennukset purettiin. Toisaalta kaivosyhtiö oli mukana suojelemassa paikkakunnan kohteita. 1980-luvun puolivälissä sen myötävaikutuksella suojeltiin asemakaavalla useita Vanhan Kaivoksen rakennuksia. Samassa yhteydessä suojelumerkinnän sai muutama Palmqvistin piirtämä työväen asuintalo Kyykerin alueella.
Lähteet:
Björn, Ismo, Immonen, Liisa, Pennanen, Matti: OutoKumpulaisuus – Kaivoskaupungin historiaa. 2000.
Piiparinen, Pekka: Outokummun taajaman kulttuuriympäristö. 2014.
Piiparinen, Pekka (toim.): Kaivoksesta kaupungiksi. 2008.