Seurantaloilla toimitaan

Leni Pakkala

Seurantalo on kaikille tuttu talotyyppi, jos ei muusta niin laulusta ”Seurojen talolla tanssittiin…” Seurojen taloilla ja työväentaloilla tanssitaan edelleen; ja kokoonnutaan, juhlitaan, kerhoillaan, näytellään, lauletaan, soitetaan, pelataan ja tehdään paljon muutakin. Seurantalot ovat alueensa monimuotoisia toimintakeskuksia. Taloja käyttävät omistajayhdistysten lisäksi muutkin yhteisöt ja yksityiset ihmiset. Seurantalo saattaa olla ainoa paikkakunnan kokoontumistila ja alueen fyysinen ja henkinen maamerkki.

Vaskion nuorisoseurantalo Halikossa on rakennettu nuorisoseurantalojen ”kultakaudella” 1920-luvulla ja edustaa kooltaan keskimääräistä seurantaloa.
Vaskion nuorisoseurantalo Halikossa on rakennettu nuorisoseurantalojen ”kultakaudella” 1920-luvulla ja edustaa kooltaan keskimääräistä seurantaloa. © Kuva: Leni Pakkala.

Seurantaloilla tarkoitetaan aatteellisten yhdistysten rakentamia kokoontumis- ja juhlakäyttöön tarkoitettuja rakennuksia.

Suomessa arvioidaan olevan noin 2600 seurantaloa. Niiden keskimääräinen ikä on 75 vuotta ja koko 380 m2. Noin neljäsosa seurantaloista on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi. Eniten taloja on Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Taloihin saa yhteyttä seurantaloyhteisöjen perustaman seurantalosivuston kautta, jonka osoite on www.seurantalot.fi.

Demokratian näyttämöitä ja yhteisiä olohuoneita

Seurantalo rakennustyyppinä syntyi kun yhteiskunta alkoi voimakkaasti muuttua 1800-luvun lopulla.  Sääty-yhteiskunta hajosi, teollistuminen voimistui ja demokratiavaatimukset nostivat päätään. Perinteiset sosiaaliset ryhmät, suku- ja kyläyhteisöt alkoivat menettää aiemman merkityksensä yhteiskunnallisen murroksen myötä. Uudentyyppisissä yhteisöissä etsittiin uutta yhteiskuntanäkemystä, ajettiin yhteisiä etuja ja harrastettiin. Nämä yhteisöt tarvitsivat toiminnalleen tyyssijan, seurantalon.

Uusrenessanssityylinen Turun VPK:n talo (arkitehti Karl Reinius, rakennusvuosi 1892) on vanhimpia alkuperäisessä käytössä säilyneitä kaupunkien seurantaloja.
Uusrenessanssityylinen Turun VPK:n talo (arkitehti Karl Reinius, rakennusvuosi 1892) on vanhimpia alkuperäisessä käytössä säilyneitä kaupunkien seurantaloja. © Kuva: Leni Pakkala.

Seurantalojen merkittävimpiä rakentajayhteisöjä ovat olleet vapaapalokunnat, raittiusyhdistykset, nuorisoseurat, työväenyhdistykset, maamiesseurat, urheiluseurat ja suojeluskunnat. Vapaapalokuntia pidetään ensimmäisten seurantalojen rakentajina ja eräinä ensimmäisistä seurantaloista Vaasan ja Jyväskylän VPK:n taloja vuodelta 1887.  Eniten seurantaloja rakensivat työväenyhdistykset ja nuorisoseurat. Ensimmäinen työväentalo nousi Turkuun v. 1889 ja nuorisoseurantalo Kauhavalle v. 1894.

Sali talon sydän

Seurantalon päätila on juhlasali, johon liittyy näyttämö.  Näyttämölle hankittiin yleensä maisema-, tupa- ja kamarikulissit. Ravintola ("puhvetti") ja keittiö oli miltei kaikissa seurantaloissa ja useissa myös vahtimestarin asunto. Eteinen lipunmyyntikojuineen ja vaatesäiliöineen kuului oleellisesti seurantaloon. Piharakennuksessa oli liiteri ja ulkohuone.

VPK:n talon sisätilat ovat myös hyvin säilyneet. Alkuperäisiä koristemaalauksia alettiin entistää vuonna 2000.
VPK:n talon sisätilat ovat myös hyvin säilyneet. Alkuperäisiä koristemaalauksia alettiin entistää vuonna 2000. © Kuva: Leni Pakkala.

Seurantaloille tyypilliset mittasuhteet ja ulkoasu määräytyvät talon käyttötarkoituksen mukaan. Ne eroavat ennen kaikkea kokonsa puolesta ympäristönsä muista rakennuksista; juhlasalin isot ikkunat kertovat, että kyseessä on seurantalo.

Seurantalo rakennettiin yleensä hirrestä ja rakentaminen tapahtui talkootyönä. Rakennusmateriaaliksi saatettiin ostaa vanha riihi tai asuintalo. Uutta hirttä saatiin monesti lahjoituksena paikkakuntalaisten metsistä.

Tupakkilaatikon kannesta Alvar Aaltoon

Seurantalojen suunnittelijoiden joukko on kirjava. Talojen rakentamisesta vastasi usein seuran jäsenistä koottu rakennustoimikunta, joka saattoi tehdä myös suunnitelmat. Piirustuksia saatiin myös lahjoituksena tai ostettiin rakennusmestareilta tai muilta ammattilaisilta. Nuorisoseurantalojen ja työväentalojen rakentamista varten keskusjärjestöt laadituttivat joitain tyyppipiirustuksiakin.

Kaupunkien suuremmat talot rakennettiin kivestä ja niiden suunnittelijoiden joukossa on maamme eturivin arkkitehtejä, kuten Theodor Höijer (Helsingin VPK:n talo), Eliel Saarinen (Kotkan Työväentalo) ja Alvar Aalto (Alajärven Nuorisoseurantalo, Jyväskylän Työväentalo ja Suojeluskuntatalo sekä Helsingin Kulttuuritalo).

Talot elävät ajassa

Lempäälän työväentalo on tyypillinen useassa vaiheessa rakennettu seurantalo. Vasemmalla vanhin osa: asuinrakennus 1800-luvulta, jonka työväenyhdistys osti 1901. Samalla rakennettiin juhlasalin, ravintolan ja keittiön sekä vaate- ja tupakkahuoneen sisältävä laajennus.
Lempäälän työväentalo on tyypillinen useassa vaiheessa rakennettu seurantalo. Vasemmalla vanhin osa: asuinrakennus 1800-luvulta, jonka työväenyhdistys osti 1901. Samalla rakennettiin juhlasalin, ravintolan ja keittiön sekä vaate- ja tupakkahuoneen sisältävä laajennus. © Kuva: Leni Pakkala.

Seurantalojen vaiheet nivoutuvat kiinteästi yhteiskunnallisiin kehitysvaiheisiin. Työväentalojen voimallisin rakennusvaihe päättyi kansalaissotaan. 1920-30 –luvut olivat sen sijaan nuorisoseurantalojen vilkkainta rakentamisaikaa. Samoihin aikoihin työväentaloja suljettiin ja takavarikoitiin.

Toisen maailmansodan aikana seurantaloja tuhoutui ja jäi luovutetuille alueille. Sodan jälkeen lakkautetun suojelukuntajärjestön sadat talot päätyivät uusille omistajille ja takavarikoituja työväentaloja palautettiin entisille omistajilleen. Uusia seurantaloja alettiin myös rakentaa, varsinkin Lappiin.

Seurantalot kärsivät toiminnan lamaantumisesta 1960 -luvulta lähtien ja monia taloja purettiinkin. Talojen arvostuksen nousu ja uusi toimeliaisuus käynnistyi 1970-luvun lopulla. Tähän myötävaikutti myös vuodesta 1978 alkaen jaettu valtion korjausavustus. 2000 -luvun alussa on nähtävissä, että koko paikallisyhteisöä edustavat yhdistykset alkavat ottaa taloja enenevässä määrin käyttöönsä; syntyy uusia kylä- ja kotiseututaloja.

Toiminnallisista vaatimuksista johtuen taloja on kautta aikojen useaan otteeseen laajennettu, varustusta parannettu ja sisätiloja järjestelty uudestaan.

Seurantalot säilyvät

Salin katon viisto-osissa ovat säilyneet taidemaalari Richard Rautojan maalaukset vuodelta 1907.
Lempäälän työväentalon salin katon viisto-osissa ovat säilyneet taidemaalari Richard Rautojan maalaukset vuodelta 1907. © Kuva: Leni Pakkala.

Jatkuva käyttö on seurantalojen säilymisen edellytys. Siellä missä käyttö hiipuu, rapistuu talokin pikkuhiljaa. Seurantalojen ylläpitäminen vaatii vapaaehtoisvoimin toimivilta omistajilta huomattavia resursseja ja ponnistuksia. Talkootyö on edelleen kunniassaan niin talojen ylläpidossa kuin korjaamisessakin.

Vuoteen 2005 mennessä on jaettu valtion korjausavustusta n. 43 miljoonaa euroa lähes 1750 seurantalolle. Vuodesta 2004 lähtien Suomen Kotiseutuliitto ja sen piirissä toimiva seurantaloja omistavien yhdistysten keskusjärjestöjä ja viranomaistahoja edustava Seurantaloasiain neuvottelukunta on huolehtinut avustusten jakamisesta. Avustuksia on kohdistettu talojen arvoja säilyttäviin ja käyttömahdollisuuksia parantaviin korjauksiin. Korjauksia on pyritty ohjamaan niin, että seurantalojen luonne säilyy ja perinteisiä rakennuksia korjattaisiin muutenkin tyyliin sopivalla tavalla. Neuvonnassa on korostettu Museoviraston suosimaa säästäväistä korjauslinjaa.

Lempäälän työväentaloa laajennettiin 1980-luvun alussa wc- ja eteistiloilla. Vuosina 1990-91 tehtiin seurantalojen korjausavustuksilla ns. ”koekorjausprojekti”, jossa rakennus korjattiin perusteellisesti, laajennettiin talonmiehen asuntoa ja eteistiloja sekä rakennettiin näyttämön yhteyteen pukuhuone. Korjauksessa ja laajennuksessa käytettiin perinteisiä rakenteita ja rakennusmateriaaleja.
Lempäälän työväentaloa laajennettiin 1980-luvun alussa wc- ja eteistiloilla ja vuosina 1990-91 tehtiin seurantalojen korjausavustuksilla ns. ”koekorjausprojekti”, jossa rakennus korjattiin perusteellisesti. © Kuva: Leni Pakkala.

Suomen liityttyä EU:hun on myös sitä kautta saatu rahoitusta talojen käytön ja korjaamisen edistämiseen.

Lisätietoja seurantaloista ja korjausavustuksista Suomen Kotiseutuliiton verkkosivuilta.

Julkaistu 17.11.2005 klo 15.15, päivitetty 11.11.2017 klo 13.11