Aura Kivilaakso, FT, erikoissuunnittelija, Museovirasto
Kulttuuriperintöbarometri paljastaa, mitä ihmiset arvostavat
Suomessa on tutkittu ensimmäistä kertaa kattavalla otoksella ihmisten asenteita ja arvostuksia kulttuuriperintöä kohtaan. Kulttuuriperintöbarometrissä 2017 selvitettiin, miten kansa mieltää kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön käsitteet, kuinka merkityksellisinä he niitä pitävät ja miten olisivat valmiit osallistumaan kulttuuriperinnöstä ja kulttuuriympäristöstä huolehtimiseen.
Kesäistä kulttuuriympäristöä Helsingin Haltialasta. © Kuva: Liisa Lohtander.
”Mikään sukupolvi ei voi aloittaa tyhjästä. Rakentamalla kaiken edellisten sukupolvien kulttuuriperinnön päälle voidaan mennä eteenpäin. Osa perinnöstä on tärkeämpää ja sitä jalostetaan eteenpäin. Osa perinnöstä saattaa jäädä nykymaailmassa vähän unohduksiin, mutta sen tärkeys voidaan löytää joskus tulevaisuudessa.” – Nainen 59 vuotta.
Barometrin tulokset ovat yleisesti ottaen erittäin positiivisia. Vastaajat tunsivat molemmat käsitteet hyvin, ja valtaosa kertoi kulttuuriperinnön vaalimisen säilyttävän korvaamattoman tärkeitä arvoja (80 %) ja ylläpitävän ja kehittävän perinteistä osaamista ja ammattitaitoa (77 %). Vielä suurempi osa (84 %) kertoi, ettei kulttuuriperinnön arvoa voi mitata rahassa.
”Kun se on mennyt pois, sitä ei saa takaisin.” – Mies 32 vuotta.
Kaikista merkittävimpänä vastaajat pitivät luontoympäristöä ja sen vaalimista. Valittaessa 3-5 tärkeintä vaalimisen arvoista kulttuuriperinnön ja -ympäristön osa-aluetta kärkeen nousivat luontoympäristön (56 %) lisäksi tavat, perinteet ja (käden)taidot (54 %), kieli (48 %), muinaisesineet, muinaiset paikat ja monumentit (40 %) sekä maisemat (37 %). Kaikkein merkittävimmiksi vaalimisen arvoisiksi asioiksi vastaajat nostivat luontoympäristön (23 %), kielen (19 %), tavat, perinteet ja (käden)taidot (15 %) sekä ihmisten yhteiset kokemukset ja tarinat (7 %).
Entä rakennettu ympäristö?
Kulttuuriperintöbarometrin perusteella ihmiset arvostavat erityisesti luontoympäristöä ja maisemia ajatellessaan kulttuuriympäristöä. Valittaessa 3-5 tärkeintä kulttuuriperinnön muotoa rakennettu ympäristö jäi listauksessa kuitenkin häntäpäähän. Vain joka viides koki rakennetun ympäristön olevan yksi tärkeimmistä kulttuuriperinnön muodoista. Ainoastaan 2 % vastaajista piti rakennettua ympäristöä kaikkein tärkeimpänä vaalimisen arvoisena asiana.
Kulttuuriperintöbarometrin tuloksia voi hyvällä omatunnolla kutsua kulttuuriperinnön ja -ympäristön kannalta positiivisiksi: valtaosa ihmisistä arvostaa perintöään ja kokevat sen vaalimisen tärkeäksi. Täytyykö rakennetun ympäristön heikkoa menestystä barometrin arvostuksia käsitelleissä listauksissa kuitenkin säikähtää?
Kulttuuriperintö on monisyinen, abstrakti asia, jonka tarkka lokeroiminen on mahdotonta eikä edes tarpeellista. Aineeton ja aineellinen kulttuuriperintö ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kulttuuriperintöbarometri esimerkiksi paljastaa, että kulttuuriperinnöstä puhuttaessa raja rakennetun ja luontoympäristön välillä on häilyvä. Kulttuuriympäristössä kokonaisuus syntyy toisiaan täydentävistä osista.
”Edelleen monimuotoinen ympäristö, jossa oma kulttuurimme elää ja muokkaa tätä ympäristöä kuten on tehnyt vuosisatoja ja vuosituhansia. Ympäristö on konkreettinen (luonto, rakennukset, tiet jne) tai henkinen (aatteet, asenteet, taide, tiede jne.)” – Nainen 68 vuotta.
Kulttuuriperintöbarometrissä tärkeään asemaan nousivat ihmisten yhteiset kokemukset ja tarinat. Rakennettu ympäristö kertoo usein näistä kokemuksista. Moni tarina sitoutuu fyysiseen ympäristöön, jolloin rakennettu ympäristö voi toimia niin kutsuttuna muistin paikkana, joka kiinnittää kokijan historiaansa. Tällaisessa tapauksessa rakennettu ympäristö vahvistaa paikallisidentiteettiä ja ryhmään kuulumisen tunnetta.
Vanha Rauma. © Kuva: Liisa Lohtander.
Nykypäivänä moni tuntuu arvostavan vanhoja taloja ja haluavan asuttaa ja korjata sellaista omaksi kodikseen. Yli kahdentuhannen vastaajan laaja barometriaineisto kuitenkin osoittaa, ettei oman talon korjaaminen tai kulttuuriperintökohteen ostaminen houkuta suurinta osaa suomalaisista. Mieluisin tapa panostaa kulttuuriperinnön hoitamiseen on sen sijaan verorahojen käyttö. Vastuu kulttuuriperinnön hoidosta kuuluu vastaajien mukaan viranomaisille ja kaikille kansalaisille ylipäätään, ei niinkään yksittäisille kulttuuriperinnön harrastajille.
Kulttuuriperinnön arvostus ei synny itsestään – se opitaan
Kulttuuriperintöbarometri antaa erittäin positiivisen kuvan siitä, miten suomalaiset suhtautuvat kulttuuriperinnön vaalimiseen. Vastaajista yli puolet (59 %) ajatteli, ettei vaaliminen rajoita kehitystä ja toiminnan vapautta, ja enemmistö (62 %) vastasi, ettei se aiheuta enemmän hankaluuksia kuin hyötyä. Samaa mieltä väitteiden kanssa olevien määrät olivat näiden lukujen rinnalla häviävän pienet (14 % ja 10 %). Kulttuuriperinnön ei siis ajatella olevan rasite, vaan voimavara.
”Kyse on jatkumosta ja silloin perinteiden, tai ainakin tietämyksen siitä, säilyttäminen on oleellinen osa uuden kehittämistä ja oppimista. Vaikka kaikki perinteinen ei välttämättä aina olekaan positiivista tai eteenpäin vievää niin opettavaista ainakin.” – Mies 62 vuotta.
Kulttuuriperintöbarometrin perusteella kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön käsitteet tunnetaan sitä paremmin, mitä vanhempi ihminen on. Alle 30-vuotiaista kulttuuriympäristö-käsitteen tunsi henkilökohtaisesti ainoastaan 49 % vastaajista, kun vastaava arvo yli 65-vuotiailla oli 82 %. Kyselyssä näkyi myös, että alle 30-vuotiaiden vastaajaryhmässä kulttuuriperinnön vaalimisen ajateltiin rajoittavan kehitystä ja toiminnan vapautta sekä aiheuttavan enemmän hankaluuksia kuin hyötyä muita ikäryhmiä enemmän. Vastaavasti vanhimmat vastaajat olivat näiden väitteiden kanssa eniten eri mieltä.
Tämä tieto kertoo osin arvoistamme, mutta ennen muuta se kertoo siitä, että tietoisuus lisääntyy oppimisen ja kokemuksen myötä. Voisi olettaa, että suojelun kokevat rasitteena ja rajoitteena eniten ne, jotka omistavat suojeltuja rakennuksia. Näiden lukujen valossa tilanne ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä on vähemmän asunnon tai kiinteistön omistajia kuin vanhemmissa. Siksi kyse on ennen muuta mielikuviin perustuvista asenteista.
”Viisas elämä ja yksilönä ja ihmiskuntana eteenpäin meneminen vaatii sen tietämistä, mistä on tullut. Vanhempien sukupolvien valintojen ymmärtäminen antaa perspektiiviä myös omille valinnoille. Jos kulttuuriperinnön päästää häviämään ja unohtumaan, sitä ei enää saa takaisin.” – Nainen 35 vuotta.
Kaupunkiympäristöä Helsingin Hakaniemen torilla. © Kuva: Jonina Vaahtolammi.
On siksi tärkeää, että kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristöasioita opetetaan kodeissa ja kouluissa. Samanaikaisesti on annettava tilaa nuorten omille tulkinnoille, sillä kulttuuriperintö on aina yksilöllisesti koettava asia. Kulttuuriympäristön arvostuksen lisääminen ei käy ainoastaan opettamalla ja valistamalla, vaan vuorovaikutteisesti ja avoimesti sekä tietoa levittäen että näkemyksiä, tarpeita ja mielenkiinnonkohteita kuunnellen. Tärkeintä onkin edistää kulttuuriperintötietoisuutta osallisuuden kokemusta vahvistaen: ottamalla myös lapset ja nuoret mukaan keskusteluun siitä, mikä on merkityksellistä ja vaalimisen arvoista ympäristöä – ja miksi.
Kulttuuriperintöbarometrin tulokset antavat tärkeää tilastotietoa ihmisten kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön liittyvistä näkemyksistä. Parhaimmillaan tulokset voivat toimia päätöksenteon tausta-aineistona sekä tukena kulttuuriperintöön liittyvän viranomaistyön kehittämisessä. Barometrin aineisto taipuukin vielä moneen. Erilaisten analyysien kautta sen luvuista voi saada irti maksimaalisen hyödyn.