Perinneympäristöt vähentyneet rajusti - tarvitaan kohdennettua hoitoa ja osallistavaa luonnonsuojelua

Uutinen 17.1.2018 klo 18.00

Luonnonlaitumet ja -niityt, kuten nummet, kedot, hakamaat ja metsälaitumet, ovat Suomen uhanalaisimpia ja monimuotoisimpia elinympäristöjä. Kaisa Raatikainen perehtyi väitöstyössään näiden perinneympäristöiksi nimitettyjen luontotyyppien suojeluun.

Perinneympäristöissä kiteytyy ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus, sillä kyseiset luontotyypit ovat riippuvaisia hoitotoimista.

"Perinneympäristöt ovat varsinaisia arvojen aarreaittoja. Niiden laiduntaminen tai niitto ylläpitää samanaikaisesti rikasta lajikirjoa, kaunista maaseutumaisemaa ja kulttuuriperintöä", Raatikainen sanoo.

Hän tutki muutosta historiallisten karttojen avulla. Paikalliset maankäytön muutokset ovat seurausta esimerkiksi tehomaatalouteen siirtymisestä, kaupungistumisesta ja globalisaatiosta. Maaseudun kulttuurimaisema vähenee ja perinneympäristöjen lajisto niittykukkineen ja perhosineen katoaa, sillä lajitkin ovat riippuvaisia hoitotoimista.

Sata vuotta sitten arviolta kymmenesosa Suomesta oli luonnonlaitumia tai -niittyjä, nyt niiden osuus on 0,1 %. Ilman laidunnusta tai niittoa perinneympäristöt kasvavat umpeen ja katoavat.

Länsisuomenkarjaa hakamaalla Janakkalassa
Länsisuomenkarjaa hakamaalla Janakkalassa. © Kuva: Tapio Heikkilä, YHAn kuvapankki. 

Tarvitaan oikein kohdennettua hoitoa ja osallistavaa luonnonsuojelua

Tutkimus osoittaa hoidettujen perinneympäristöjen määrän vähentyneen alle 20 000 hehtaariin koko maassa. Tämän lisäksi nykyiset hoitotoimet eivät kohdennu luontoarvoiltaan parhaille alueille. Jotta perinneympäristöjen suojelutilanne paranisi, hoitoa ja ennallistamista pitäisi kohdentaa erityisesti länsi- ja lounaisrannikolle, missä on jäljellä runsaiten toimista hyötyviä luontotyyppejä ja niillä elävää lajistoa. Perinneympäristöissä on kuitenkin alueellista vaihtelua. Tämän vuoksi niitä on hoidettava kautta maan, jotta biologinen, kulttuurinen ja maisemallinen monimuotoisuus turvattaisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Raatikaisen tutkimushaastattelujen perusteella nykyiset suojelukeinot koetaan rajoittaviksi eivätkä ne tavoita kaikkia perinneympäristöjen hoidosta kiinnostuneita. Osallistava luonnonsuojelu on suomalaisille uutta ja Raatikainen arvelee, että osittain siksi perinneympäristöjen tila on päässyt heikentymään näin merkittävästi.

"Monet haluavat nähdä maisemassa laiduneläimiä, hakamaita ja kukkaniittyjä, ja perinneympäristöjen hoito on mielekäs tapa rakentaa ja ilmaista omaa luontosuhdetta. Tarvitaan enemmän viestintää ja parempia tapoja tukea tällaista ruohonjuuritason toimintaa", hän sanoo.

niitty
Niittykukkia Lieksassa. © Kuva: Tapio Heikkilä, YHAn kuvapankki.

Lisätietoja:

FM Kaisa Raatikaisen väitöskirjan "Conservation of traditional rural biotopes in Finland. A social-ecological approach" (Sosioekologinen näkökulma perinnebiotooppien suojeluun Suomessa) tarkastustilaisuus pidetään Jyväskylän yliopistossa perjantaina 26.1.2018 klo 12.

Kaisa Raatikainen, kaisa.raatikainen@jyu.fi, puh. 044 083 0906
Viestintäpäällikkö Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi